Hän ikkunasta kurkottaa, kaupungin yö jo kutsuu levottomaan uneensa pian astumaan Hän ystävälle heiluttaa, he kättä lyö ja puistoon käy istumaan tähtiä katselemaan
Kaikuihin jäi lupaus että he näin valvoo Herran nimeen päivään viimeiseen Ja Jumala on valan todistaja He katoavat tielleen aamuun kultaiseen - taivasmatkoilleen!
He laulaneet on laulut, ne joissa kuolema vain ratkaisun tois - kauniin tien täältä pois He tahtoi saada suurempaa ja rukous kantaa yössä tähtien taa kun aamu taas aloittaa
Kaikuihin jäi lupaus että he näin valvoo Herran nimeen päivään viimeiseen Ja Jumala on valan todistaja He katoavat tielleen aamuun kultaiseen - taivasmatkoilleen!
ja puisto on kuin kirkko tässä hämärässä
kun kaikuihin jäi lupaus että he näin valvoo Herran nimeen päivään viimeiseen Ja Jumala on valan todistaja He katoavat tielleen aamuun kultaiseen - taivasmatkoilleen!
"Kahden nuoren kaveruksen tekemä lupaus kaikuu lämpöisenä ja uskoa vahvistavana läpi heidän elämänsä. Ja Jumala on valan todistaja - kahdessa mielessä. Ensinnäkin Hän on mukana siellä missä kaksi tai useampi kokoontuu Hänen nimeensä ja toiseksi Hän (Jeesus) on luvannut, ettei Hän heitä meitä luotaan. Elämä jatkuu ja turva on Jumalassa. Kaverukset erkanevat aamunkoitteessa omille poluilleen - taivasmatkoilleen."
