Pääsiäinen 2010

”En ymmärrä näitä juutalaisia, mikään ei näytä sopivan heille. ´He eivät hyväksy rahaa, jossa on keisarin kuva. Heille ei kelpaa legioonan kilvet ja tunnukset. Me olemme keisarin käskystä täällä ja he keisarin alamaisia. Luulisi sen olevan selvä asia”, prokuraattori Pilatus mutisi itsekseen kävellessään pihalta viikunapuun alta sisälle palatsiinsa.

”Me olemme sotilaita ja ajattelemme sotilaiden tapaan. Eivät juutalaisten laintulkinnat ja uskonto kiinnosta meitä. Oppikoot elämään rooman rauhan mukaan. Tuo vallanhimoinen ylimmäinen pappi Josef bar Kaifas, punoo jatkuvasti juoniaan, että saisi kanneltua minusta keisarille. Minun pääni pysyy paikallaan, hän saa sen vielä huomata. Katketkoon jonkun muun kaula,” Pilatus jatkoi mietteitään ja viskasi pöydällä olleen puuvadin säpäleiksi lattialle. 

”Nyt he kiristävät minulta kuolemantuomiota. Mitä teen? Tuo juutalaisten kuninkaaksi syytetty mies on ilmiselvästi viaton. Heillä on tekaistuja syytteitä ilman kunnon todisteita. Tuosta Jeesuksesta olisi paljon enemmän hyötyä vapaana. Hän pitäisi kansanjohtajat varpaillaan ja kansan hajallaan. Mikä on se totuus jota seurata?” Pilatus istui raskaasti puiseen tuoliinsa, jonka päällä tuntui olevan vuosituhanten paino.