Written by Hannu
|
Wednesday, 31 March 2010 13:04 |
Pääsiäinen 2010
Lähdimme kävellen kohti Öljymäkeä. Auringon valo pilkotti vanhojen öljypuiden oksien välistä luoden maahan paksuja varjoja. Varjot toivat tervetullutta viileyttä lämpimään kevätpäivään. Illan tullen tilanne olisi toinen. Pilvisenä yönä, täällä tuskin näkisi mitään muuta kuin mustan ja harmaan eri sävyjä.
Mestari oli kummallisen tuskaisen oloinen. Puut ympärillä tuntuivat muuttuvan vaiteliaiksi ja surumielisiksi, niin kuin mekin. Emme voineet tehdä oikein mitään. Mestari pyysi meitä rukoilemaan kanssaan. Hetken jaksoimme, mutta sitten murhe ja uni voittivat meidät.
Kun Mestari herätti meidät, hän oli uupuneen näköinen, kuin painiottelun jäljiltä. Hänen silmissään oli kummallinen katse, määrätietoinen ja samalla tuskainen. "Te ette voineet valvoa edes hetkeä minun kanssani", hän sanoi. "Tuli uni", me vastasimme. Mäen alarinteeltä alkoi kuulua ääniä ja puiden välistä valot lähestyivät meitä.
|