Torstai 16.10

Herätys oli yhdeksän tienoilla, eikä muuta kun kaffit tippumaan ja aamupalaa napaan. Nyt kun näki majapaikkamme maisemaa päivänvalossa, sen kauneusarvo vain nousi. Tatsi kävikin nappailemassa kuvia myös pihamaastossa. Aamurutiinien jälkeen ”musiikkiluokka 3 A” siirtyi Elmolan liikuntahalliin muutaman kilometrin päähän. Katja ja Ville olivat meitä siellä vastassa. Miikan mieliksi seuraavat kahvit olivat jo tippuneet. Aika kuluu kun on kivaa, kello alkaa jo lähestyä iltapäivän yhtä, jolloin on koulukeikan aika. Hetkittäin rauhaton yleisö sai kuitenkin annoksensa gospelrockia, korvatulpilla tai ilman. Ja moshauksen jälkeen lounas maistui.

Aikaa iltakeikan alkamiseen oli vielä runsaasti kun ryhmä rämä palaili liikuntahallille. The Rainin urheilujaosto päätti laittaa pystyyn heittokisan ja lajina siis koripallo. Osallistujia oli ennätysmäärä, 8 rohkeaa heittelijää. Jussi ja Miika (Forssan kotipojista) aloittivat kisan täydellisesti. Sitten homma kuitenkin hieman tasaantui, katsomosta tulleet kannustukset loivat paineita itse kullekin. Paineessahan ne timantitkin syntyvät, en kommentoi voittajasta tämän enempää. Lopen kirkkoherra oli tuonut keikkapaikalle mukanaan nokkahuilun, jota edellisenä iltana oli kokeiltu pappilassa. Jo monen viikon ajan on ollut puhetta, että Miika tulisi soittamaan nokkahuilusoolon johonkin biisiin. Miikaa ei meinaan tartte ihan hirveesti yllyttää että kaverin saisi mukaan johonkin hullutukseen. Niinpä alkoikin kova live-sovittaminen nokkahuilulle soolon muodossa. Ja multilahjakas Miihkali haltsasi homman alta aikayksikön. Soittimet kiersivät hepulta toiselle, kun ”bändikoulun” eri projektit antoivat parastaan. Tämän jamittelusession aikana harvat pääsivät siis kuulemaan muutaman aikakautemme ehdottoman helmen, eli ”Pannupihvii” ja ”Itä-Helsinki”. En tiedä tullaanko näistä koskaan julkaisemaan pätkiä. Toivon kuitenkin niin, koska vatsalihakset ovat vieläkin nauramisesta kipeät.

Sitten oli aika hieman vakavoitua, mutta vain hieman. Orkesteri teki vielä viimeiset säädöt ennen keikkaa ja vetäytyi sen jälkeen pukuhuoneeseen haastateltaviksi ja viettämään hiljaista hetkeä. Jari ja Hate saivat biisilistat monta minuuttia ennen kuin Katja ja Ville ampaisivat lavalle kuuluttamaan The Rainin tervetulleeksi. Sade saapuu – intron jälkeen oli luvassa tuttu tuuttaus rockia ja evankeliumia. Yleisöä oli paikalla mukavasti. Pientä säätöä on melkein aina, tällä kertaa Pasi joutui soittelemaan hetken ilman monitorointia kun patterit pääsi loppumaan. Bändiesittelyssä se sitten luvattiin, Miika on tulossa lavalle soittamaan jo kulttimaineeseen nousseen nokkahuilusoolon. Viimeisen biisin jälkeen yleisö taputti sadeorkesterin takaisin lauteille, poppareiden lyödessä alkutahteja Jää huomiseen – rallille Miikan ilmeestä paistoi ehkä pieni epäilys siitä, mihin on päänsä pistämässä. Jarkka otti videokameran käteen ja rupesi kuvaamaan tunnelmia. Ekan kertosäkeen jälkeen loppui kamerasta filmi ja ei kun juoksujalkaa vaihtamaan kasettia. Onneksi kasetti kuitenkin löysi pesäänsä juuri ennen kuin Miika nappasi instrumenttinsa ja hyppäsi lavalle. Tatsin tehdessä tilaa Miika otti homman haltuun soittamalla soolon muun bändin hymyillessä muikeasti, ja hienostihan se meni, hyvä Miika! Niin bändi kuin vieraileva tähti saivat huimat suosionosoitukset, pääsipä Miika jakamaan nimmareitakin. Sitten olikin taas aika alkaa pistämään pillejä (ja huiluja) pussiin. Tavarat löysivät paikkansa Pökäleestä ja meidän oli aika lähteä kohti kotia. Perjantaille uumoiltu keikka Riihimäellä oli peruuntunut. Pitkästä aikaa ensimmäinen vapaa viikonloppu häämötti edessä. Suuren suuri kiitos Lopen seurakunnalle, Hynysen perheelle, Katjalle, Villelle, Jukalle, Karille ja kaikille muille. Oli hienoa saada vierailla luonanne.

Kotimatkalla on tarkoitus taltioida loppumateriaali Miikan pelaajakorttia varten. Kahvitauon jälkeen Hate hyppäsi puikkoihin ja Miika istutettiin Pökäleen sohvalle. Ilmaus ”iloinen ihminen” on hetkittäin jo liian laimea kuvaamaan Miikaa. Haasteena oli kuitenkin saada Miika hieman vakavoitumaan muutamien kysymysten äärelle. Muutama otto jouduttiin uusimaan, mutta lopulta se onnistui, ainakin hetkellisesti. Silloin kun Miikan pokka piti, oli poppareiden hankaluuksia pitää omaansa =). Pikkuhiljaa alkoi tämä reissu olla ohi ja Etelä-Suomi valloitettuna. Bändi ja crew suuntasivat ansaituille vapaapäiville…lomille lompsis.

Jarkka ”koijaji” Ollila