Ajan lujempaa Taisin unohtaa sydämeni väärään hotelliin, pahamaineisiin huoneisiin Kilometri toisen perään vaihtuu "Unohdan sen!" - noin ajattelen Ja tuhka polttaa reiän taas, sen korjata voin - sielua en
Sydän taitaakin olla vain yliajettu koira Se ei haavojaan nuollut eikä petä itseään - on rehellisesti kuollut
Ja aurinko käy nousemaan uusi aamu viitassaan Ja varjot väistyy vuorten taa - ei armo väisty milloinkaan! Se johdattaa mut uudelleen valtatieltä risteykseen Tässä valkeus, tässä tie! Ei armo väisty milloinkaan - vaan vie!
Näen hetkissä ohikiitävissä unelmani Niitä hakemaan menen kerran vain - ja taas uudestaan Mutta jos mä joskus saan jotain mikä harhaan sai lähtemään, se onkin hauras hetki vaan ja tyhjäksi jää jo täyttyessään
Ja mä tahtoisin olla ihan vain sovinnolla On niin vaikea myöntää että synti miten tahtoo mua edellään työntää
Ja aurinko käy nousemaan uusi aamu viitassaan Ja varjot väistyy vuorten taa - ei armo väisty milloinkaan! Se johdattaa mut uudelleen valtatieltä risteykseen Tässä valkeus, tässä tie! Ei armo väisty milloinkaan - vaan vie!
Pöly laskeutuu, se siipiin jää Kun sielu kuivettuu eikä lennä enää Mä suuntaa tiedä en, taas rukoilen nimeen Jeesuksen Kuuletko sen?
Ja aurinko käy nousemaan
uusi aamu viitassaan Ja varjot väistyy vuorten taa - ei armo väisty milloinkaan!
Ja toiset uskoo voimakkaan luonnolliseen valintaan, tiedon tulvaan kasvavaan, pörssikurssiin nousevaan! Tai mielivaltaan sokeaan kaiken oikeuttavaan, sankaruuteen, kunniaan, ihmiskunnan kuolemaan! Ja jotkut uskoo sattumaan, yhteen hetkeen ihanaan
Jeesus, auta! Kotiin vie! Näytä meille toisenlainen tie!