Tour organisation:

Sound engineer: Jari Vainio
Light- and visual engineer: Harri Karhe
Monitor- and road management: Jari-Matti Ollila
Fan club/photographs/hang around: Jukka Peura
Tour bus/home and our friend: Pökäle
Tour DVDs: Samppa`s gallery  (not romantic)
+ artists (Pasi, Jussi, Sami, Tatsi)

Puhutaanko välillä Suomeakin. On se niin oikein että meillä on mahdollisuus taas porukalla istahtaa Pökäleen olohuoneeseen ja matkustaa kohti Lappeenrantaa. Sateisesta perjantaista huolimatta tunnelma bussissa on hilpeä. Jukka ja Jari on tulossa Lahdesta kyytiin joten melkoisen väljää on vielä bussissa. Ehdimme ennen Lahtea, Jussin ja Tatsin kanssa käydä kiivaan mutta ärhäkän keskustelun: onko Youtubesta artistille hyötyä? Yksi ääni: EI, toinen: KYLLÄ, kolmas: periaatteessa ei välttämättä jyrkkä ehkä. Lähinnä ruodittiin Teoston valvoman materiaalin levittämistä omilla profiileilla -  millä motiiveilla sitä tehdään ja onko se pois artistin kukkarosta vai lisäämässä levyjen ostohalua. Keskustelu päättyi anteeksipyyntöihin kärkkäiden mielipiteiden esittämisestä ja sovittiin että Youtube saa nyt jatkaa toimintaansa ainakin toistaiseksi.

Jari ja Jukka poimittiin Lahden rautatieaseman kyljestä ja matka jatkui yhdellä stopilla Lappeenrantaan. Sulake Pökäleen lasinpyyhkijöistä taisi palaa vain kerran. Alkuviikon levolla kyllästämät kehomme tottelivat käskyjä hyvällä sykkeellä ja kamat nousivat pystyyn puolessatoista tunnissa - niinkuin tässä vaiheessa rundia jo pitääkin. Kaikilla on oma tontti selvillä ja popparitkin osaavat autella crewiä valojen ja äänen kytkennöissä. Palloiluhalli oli äänentoistollisesti poikkeuksellisen pehmeä ja Jari hykertelikin sounchekin jälkeen. Tilaajamme oli tehnyt meihin myös vaikutuksen. Erittäin iloinen nuoriso-ohjus kertoi meidän olevan nuorten pitkä-aikainen toive esiintymässä Lappeenrannassa ja niinpä jo roudausvaiheessa nuoria oli kiitettävästi meitä auttelemassa. Keikka oli alkamaisillaan ja kävellessämme pukuhuoneesta lavan läheisyyteen - väkeä oli tosiaankin paljon. Kaikki toimi esiintyessämme aivan normaalisti. Soitimme yhtä oikein/väärin kuten normaalisti. Puhuimme samoista asioista kuten normaalisti. Lavakiima oli normaalilla tasolla. Yleisö erittäin normaali. Silti keikan jälkeen oli vähän puutunut olo. Kaikki oli kohdallaan mutta silti hieman hajuton ja mauton fiilis. No, tälle ei löydy mitään selitystä, eikä tarvitsekaan. Tämä on vain popparin päässä tapahtuvaa prosessointia. Joskus se vaan menee näin. Tilaaja ja monet bändimme ystävät tuntuivat keikan jälkeen olevan fiiliksissä - hienoa! Loppuroudauksen jälkeen lähdettiin seurikselle iltapalalle ja sitten valitsemaan Sampan dvd-galleriasta leffa matkaksi Pielavedelle. Ajamme vielä yön aikana Pielavedelle n. 350 km. Hate on kuskin hommissa yksin koko viikonlopun ajan. Muilta ei löydy asianmukaista ajokorttia. Normaalisti Miika hoitaa ajovastuun Haten kanssa puoliksi mutta nyt Miika oli buukannut itsensä Israeliin lomailemaan ja monen, monen pysähdyksen ja kahden leffan jälkeen saavutaankin Pielaveden helluntaiseurakunnan kirkolle n. 03.00. Ötyä!

Herään lauantai-aamuna klo 10, 200 neliön huoneestani. (=kirkkosali) Samasta huoneesta löytyy Jussi ja Jari. Lähdemme kuikuilemaan kahvia ja mitäs, mitäs. Jarkka ja Hate valitsivat ruokasalin makuupaikakseen ja ovat saaneet nauttia jo kello 7 lähtien keittäjien ruuanlaiton äänistä. Seurakunta ruokkii tänä lauantaina seurakuntalaisia klo 11. Tämä tuli meille hieman yllätyksenä. No, 10 litran emalikattilan kansi pudotettuna kivilattiaan aamutuimiin toimii aina - tosin vahingossa pudotettu. Muutoin keittiöporukalla vallitsi oikein mukava yhteishenki ja meitäkin tentattiin kovasti ja toivotettiin lämpimästi porokeitolle. Tatsi esitteli meille Jukan kuorsausta. Olivat nukkuneet samassa huoneessa ja jostain syystä Tatsilla oli ollut yöllä aikaa äänitellä kännykällään Jukan kuorsausta. Tosin paljoa ei kännykän ”nartsalle” tarttunut.

Sitten siirryttiin Pielaveden palloiluhallille ja siellähän oli lavat ja systeemit jo valmiina. Kamat kasaan ja läpikäymään päivän ohjelmaa, joka oli mielenkiintoinen kaikilta osin. Viiden kisailijan muodostama bändikisa, 12 henkinen ylistysbändi, kooMikko Vaismaa, puhujia, the rainin konsertti, mönkijä pääpalkintona kaikkien tapahtumaan osallistujien kesken, Miika Israelissa,  minä lavamanagerina ja Jarkka monitoreissa, Sami mikkimanuna, Tatsi ja Jussi bändikisan tuomaristossa...kaaoksen ainekset olivat kasassa. Jarilla riittikin kiirettä kun hän hoiti sekä etu-että lavanpään kaitsemisen. Olisi ehkä sittenkin kannattanut palkata oikea teknikko Miikan tilalle – näin jälkikäteen ajatellen.

No, vastapainona Tatsi ”idols” Haveri muisti sanoa tuomaristossa monen esiintyjän kohdalla: te näytätte hyvältä lavalla! Jussi ”JoneNikula” Salo antoi yhdelle bändille ainakin 8 pistettä tuhannesta – pienen sölkkäyksen jälkeen arvio muuttui: 8 pisteen asteikolla saatte tuhat, tai jotain. Bändille taisi kuitenkin jäädä kuva, että palaute oli positiivista. Siinä lavakohelluksen tiimellyksessä Jarkan ja Samin kanssa oli hauska kuunnella poikien positiivista tuomarointia. Sellainen yhdessä tekemisen meininki kuitenkin päivästä jäi käteen. Jukka hoiteli myyntitiskiä, jossa kävi kova kuhina. Kiireestä huolimatta Jukka ehti napsaamaan muutaman komian valokuvankin.

Bändikisan voittaja, DISSONANSSI teki minuun kovan vaikutuksen! Paljon on hyviä bändejä muhimassa, sellainen fiilis jäi kisasta. Klo 21 illan viimeisenä ohjelmana oli meidän konsertti ja väsyneisiin lähtökohtiin nähden vedimme syksyn yhden parhaista vedoista. Jengi, jota oli paikalle n. 400 henkeä oli loistavasti messissä niin musiikissa kuin spiikeissäkin. Ainiin. Illan lopuksihan oli tuo arvonta ja ennen mönkijää oli kaikenlaisia pienenpiä palkintoja ja meidän Hate mm. voitti nuoren seurakunnan veisukirjan. Jussin arpa jäi harmittavasti 4 pisteen päähän mönkijästä ja vitsailimmekin että jos Jussi olisi sen voittanut, olisi saanut ajaa sen kotiin. Kateus ei olis antanut sille sijaa bussissa..

Kaikkiaan pitkä, raskas, tunteikas mutta kiva päivä päättyi samaan paikkaan mistä se oli alkanutkin eli helluntaiseurakunnan kirkkosalin lattialle. Grillin kautta tietenkin. Kellon ollessa jotain 02, Tatsi mietiskeli, että mitähän asiaa Jukalla on tänä yönä. Tarina ei sitä kerro.

Sunnuntai oli varattu kotimatkalle. Aamulla saimme nauttia kellojen siirtämisestä. Jarkka ja Hatekin, vaikka pienellä riskillä nukkuivat keittiön puolella. Ystävällinen tilaaja oli jättänyt jääkaappiin aamupalatarvikkeita ja syötyämme, lähdimme matkaan. Pinssitehdas nytkähti taas vauhtiin ja toistasataa pinssiä ehdittiin latoa ennenkuin Jukka jätettiin kotipaikkunnalleen Äänekoskelle. Sitten alkoi toden teolla sulakkeiden vaihtorumba. Vesisateessa tuulilasin pyyhkijät olivat kovalla koetuksella ja Pökäle napsi sulakkeita - niinkuin minä pisteitä Jarkalta ja Jarilta pingiksessä (Pielavedellä oli mahdollisuus ratkaista kuka on kukin pingiksessä mutta mm. Jussi ei koskaan saapunut pelipaikalle...). Jyväskylän jälkeen taidettiin päästä enää 10 km:n pätkiä, kun sulakkeita napsahteli.

No, Miika tulee kohta Suomeen ja on varmaan sen verran rentoutunut keikkabussiyrittäjä, että tälläiset pikku sähkötyöt hoidattaa velipoika Sampalla käden käänteessä.

Tästä viikosta alkaen otetaan popparista mittaa oikein kunnolla – kovemmin kuin koskaan. Torstaina lähdetään ja seuraavan viikon sunnutaina tullaan kotiin. Ollaan 10 päivää reisussa ja soitetaan yhdeksänä päivänä keikka, parhaimpina kaksi. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja pystyisimme soittamaan hyviä keikkoja. Kohtele bussissa muita niinkuin haluaisit kohdeltavan itseäsi. Täytyy pitää mielessä. MN- festareitakin tarvis siinä ohessa suunnitella, mitä biisejä soitellaan, mitä puhutaan, onko jotain spesiaalia... mutta nyt täytyy mennä kalsaripyykille!

Olette kaikki sydämmellisesti tervetulleita keikoilemme, olkaa siunattuja! Moikka.